Lipen päiväkirja

PIKKU-LIPEN PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ VUODELTA 2009

 
Lippe 31.12.2008
Tänä aamuna minä sitten selvitin, mikä se on sellainen tasainen alue metsässä, jossa kulkee kaksi pitkää uraa. Ikinä sinne ei ole saanut mennä; aina vain on pitänyt juosta kiireesti yli.
 
Tänään taas emäntä käski kiirehtää metsäpolulle eikä saanut jäädä haistelemaan, mutta minäpä karkasin metsän poikki ja kävin tarkastamassa, mikä se urajuttu on. Ei se ollut mielenkiintoista. Kuljin niitä uria pitkin ainakin 100 metriä eikä siellä ollut mitään. Sitten en tiennyt pääseekö sitä tietä kotiin ja toiset hävisivät mäen taakse metsään. Minua rupesi vähän pelottamaan ja pinkaisin takaisin omia jälkiäni. Ei kyllä emäntä kehunut vaikka menin juoksujalkaa sen luo. Sitten toiselta mäeltä nähtiin, miten niitä uria pitkin suhahti mies lujaa ohi, sen nimi oli kuulema hiihtäjä – niitä ei saa häiritä, sanoi emäntä.
 
Illalla oli hirmuisen hauskaa – meillä oli ilotulitus. Ensin en olisi saanut mennä ulos ollenkaan, mutta lopulta sain mennä, kun ei nukuttanut yhtään. Niin kamala pauke oli, että meinasi kuulo mennä, vaan ei mennyt. Me poikien kanssa hengailtiin pihalla aika myöhään. Sitä paukuttelua jatkui vielä, vaikka mentiin jo nukkumaan.
 
Lippe 1.1.2009
Nyt on uusi vuosi. En oikein vielä taida ymmärtää näitä aika asioita...
Sen kuitenkin tiedän, että on taas punnituspäivä. Ensin emäntä nousee sen puntarin päälle ja parkaisee. Sitten se ottaa minut syliin eikä se koske yhtään. Aina sama juttu...
Painoani vartioidaan tosi tarkasti. Tänään tuloksena oli 14 viikkoa ja 16 kiloa. Vähän ylikin, mutta sitä ei kuulemma tarvitse huomioida. Tyttöjen paino pyöristetään aina alaspäin, sanoo emäntä.
 
Tänään käytiin kylässä yhden Essin luona. Se on rottis ja puhuu koiraa, vaikka onkin ulkomailta tänne muuttanut. Se oli silloin muuttaessaan pieni, niin että nyt se puhuu jo koiraa ihan hyvin. Essi asuu ihanassa puutalossa ja sillä on oma piha.
 
Minua muuten kutsutaan nykyisin Lippe-kärpäseksi. En tiedä, mikä se sellainen kärpänen on, mutta pyörin kuulema poikien ympärillä niin kuin kärpänen. Se on siis jotain kivaa, luulen.
 
Lippe 13.1.2009
Meillä sairastetaan. Tänä iltana lääkäri kävi kierroksella koirasairaalassamme. Minulle laitettiin rokotukset kuntoon. Ensimmäisen rokotuksen suojan takia minä en sairastunut pahasti yskään, vaikka kuulemma minun takia muut sairastuivat. Eko on jo parempana ja sen kynnet leikattiin rauhoituksessa – leikattiin ja hiottiin ja öljyttiin. Sille pitää kuulema syöttää omega –öljyä kynsien vahvistamiseksi. Mitähän hyvää sekin on – ei minulle mitään määrätty.
Mutta meidän Aapo on tosi kipee. Se yskii tosi pahasti varsinkin yöllä ja päivälläkin. Nyt se syö punaisia pillereitä ja yskänlääkettä ja vielä pitää nesteenpoistolääkettä antaa. Kyllä se minusta käy pissalla, mutta silti sen keuhkoissa on jotain pissaa, mikä rahisee. Se on tosi kipee, eikä paljon syö muuta kuin maksalaatikkoa ja lihapullia. Minäkin voisin syödä niitä enemmän ja olen minä syönytkin, jos Aapo ei heti syö. Emäntä sanoo, että vain nopeat porsaat elävät. Minä olen sellainen.
 
Lippe 15.1.2009
Meillä on tosi levotonta öisin. Emäntä hyppää jatkuvasti ylös ja ulos ja keittiöön. Se hoitaa Aapoa ja yrittää saada minutkin ulos pissalle. Vaan on niin kylmää, että en mene ulos. Tein sisälle. Emäntä huusi minulle. Se otti päähän ja minä panin korvat vekille ja menin nukkumaan. Aina pitäisi mennä ulos…
Illalla käytiin isossa metsässä lenkillä. Oli ihana juosta hankia pitkin, kun ei upottanut yhtään. Koko ajan piti juostakin, oli niin kylmä ilma.
Kotona emäntä soitteli puhelimella ja sama eläinlääkäri tuli taas meille. Ei se minua eikä Ekoa tarkastanut, Aapoa vain. Jotain oli tosi pahasti vinossa, sillä minua ei enää päästetty hyppimään, vaikka se tohtori on tosi kiva. Ihmiset vain hiljaa jutteli ja sitten Aapo vietiin ulos. Se piti kantaa. Joskus yöllä, kun me Ekon kanssa oltiin jo nukkumassa, emäntä tuli kotiin. Aapo oli kuulemma nukkunut pois. En ihan ymmärtänyt, mutta minä menin nukkumaan omaan pehmoiseen petiini.
 
Lippe 16.1.2009
Viime yönä nukuin tosi hyvin, kun emäntä ei hyppinyt koko ajan. Tänäänkin käytiin isossa metsässä riehumassa. Oli tosi ihanaa. Oli hirmuisen kirkkaita tähtiä ja kuu ja paljon varjoja. Isot kannot näyttää silloin aika hurjilta, mutta jos menee ensin ohi ja katsoo toiselta puolelta, niin sitten ne ei enää olekaan niin pelottavia.
Minä olen yrittänyt nähdä lumen alle. Sinne näkee, kun tekee reiän kovaan kanteen. Pitää laittaa tassut vierekkäin ja hypätä kovasti. Lumen alla on vaikka mitä kivaa. Emännän mielestä se ei oikein ole hyvä juttu; minulla on silmät alkaneet rähmiä. Silmävoidetta emäntä laittoi. Se ei koskenut yhtään.
 
Huomenna on taas treenipäivä. Silloin mennään toiseen isoon metsään.
 
Lippe 17.1.2009
Vaikka olikin pakkasta, mentiin metsään treenaamaan. Minä sain juosta takki päällä. Se on vähän niin kuin napapaita – ihan liian lyhyt minun vartalolle, mutta se lämmittää autossa treenivuoroa odotellessa.
Minä olin kai aika hyvä, ainakin söin paljon lihapullia. Tosi helppoa. Juoksin metsään ja söin ne lihapullat pois. Tai siis pitihän se tyyppi ensin löytää, jolla ne lihapullat on, mutta kun näin minne se läksi, niin juoksin vain samaan suuntaan ja käytin vähän järkeä. Se oli kivaa.
 
Lippe 18.1.2009
Tänään käytiin treenaamassa kaupungin varikolla. Se on hieno paikka. Valtavia pinoja tiiliä ja kiviä ja putkia ja lautoja ja vaikka mitä. Siellä on erilaisia katoksia ja kojuja ihania leikkimökkejä ja liukumäkiä ja vaikka mitä. No, ei me tietenkään leikitty mitään kotileikkejä leikkimökeissä vaan piilosta. Ensin menee kaksi tai kolme tai monta ihmistä piiloon ja sitten saa yksi koira vuorollaan etsiä ne pois. Se on tosi helppoa silloin kun tuulee. Tänään tuuli aika kovasti ja kaikki löytyi pois ihan helposti. Niitten kivien ja putkien päällä kiipeily vain on aika vaikeaa, kun meillä ei kotona ole sellaisia. Mutta tänään olin kuulemma tosi reipas. Taas sain paljon lihapullia.