Toukokuu 2011

26.5.2011

Mepä käytiin Hinnin kanssa Susanna Korrin tottisvalmennuksessa Kirkkonummella. Kolme tuntia käytiin läpi minun ja Hinnin tekemisiä. Sain paljon eväitä. Kannatti ajella poikki puoli Suomea. Nyt luen uudelleen "Tavoitteena huippukoira" -kirjan ja teen merkkaukset meille tärkeistä jutuista. Oli aikas hienoa huomata, miten nopeasti Hinni oivalsi treenien idean. Suski tykkäsi tosi kovasti Hinnistä, ihmetteli vain, miten olen onnistunut saamaan hyvän käyttölabbiksen pk-puolelle. Suhteilla . Suski lähetti kasvattajalle terveiset: "hyvä koira , onnistunutta kasvatustyötä". Tässäpä Maija terveiset sinulle!

Toinen hyvä treeni tehtiin tänään Rautasen Keijon kanssa; ajettiin jälkeä kovalla pinnalla eli asfaltilla. Seuraavat jäljet ennen metsään menoa ajellaan hiekkatiellä.

23.5.2011

Viikonloppu Maaningalla koiria testaten; Hinni oli mukana reissussa. Hinnillä oli paikallinen harrastaja henkilökohtaisena hoitajana testipäivien aikana ja hän ihastui Hinniin kovin. No, ihastuminen Hinniin on helppo juttu, on se niin mukava koira.

Tottistelua on tehty päivittäin ja illalla mennään hakutreeneihin.

19.5.2011

Melkein viikko taas takana. Viikonlopun Hinni oli tarhaeläimenä, kun olin itse testaamassa koiria enkä halunnut ottaa Hinniä sinne mukaan. Hinni oli viihtynyt tarhalla hyvin. Väsyneinä ja onnellisina palasimme kumpikin omaan kotiimme.

Maanantain hakutreeni sateessa meni hyvin. Pari ukkoa otettiin ilmaisun kanssa ja pari ilman - suoralla palkalla. Nyt kyllä luulen, että ilmaisu voidaan vaatia jo joka ukolla, sillä ilmaisu alkaa niin helposti, ettei koira näytä siitä paineistuvan. Kevyet umpipiilot ovat myös ok. Ihan tiiviitä umppareita ei vielä ole otettukaan; raunioilla pitää ottaa niitä.

Eilen keskiviikkona tein lyhyehkön jäljen nurmikentän reunustaan. Nyt on suorastaan pakkomielle päästä ajamaan jälkeä. Lisäksi kävimme tarkastamassa raunioradan kuntoa. Oli upea, uusi tottiskenttä. Oltiin varmaan ekat treenaajat, sillä Hinnin tassunjäljet (kaahausjäljet!) olivat ainoat epätasaisuudet pinnassa. Vesisateesta huolimatta nautimme treenistä ja sen jälkeen Hinni pääsi kanavaan uimaan - muisti viime kesästä, mistä uimapaikalle mennään, ei tarvinnut opastaa.

13.5.2011

Tottistreenit etenevät. Nyt osaa koira istua eteen esineen luovutukseen. Ihan vain kerran hermostuin ja ilmoitin, että nyt ei pallo putoa suusta vaan istut pallo suussa... ja niinpä Hinni ymmärsi istua pallo suussa ja ymmärsi sen myös noutoesineen kanssa erikseen neuvottelematta. Yhteisen kielen löytäminen siis auttoi asiassa...


kuva: Minna Piiroinen

Nyt kun olemme vain kaksistaan lenkkeilemässä, haluaa Hinni puuhata koko ajan jotain minun kanssani. On sitten otettu tottista oikein ja nurinpäin, eikä into näytä loppuvan. Lisäksi on se noutajille tyypillinen esineen kantomania. Siitä en ole ihan varma, onko se hyvästä; koko ajan pitää olla joku esine suussa lenkillä, ellei tehdä töitä... Minusta tuntuu, että koiran pitäisi pystyä keskittymään ihan vain haisteluun ja kuljeskeluun, Hinnillä pitää olla tekemistä; näin laiskan ihmisen on vaikea ymmärtää moista intoilua.

8.5.2011

Erinomaisen hieno viikonloppu hakuleirillä. Hinni pelittää tosi hyvin. Henkilöhaku sujuu loistavasti ja työskentelytahti on loppumattoman innostunut. Haukkuilmaisua pitää vielä treenata, sillä Hinnin äänenkäyttö on vielä puutteellista. Ainakin viisi ensimmäistä haukkua ovat täysin äänettömiä ja vasta sitten tulee ääni mukaan. Se näyttää tosi hauskalta, kun ilmeet ja eleet hypähtelyineen ovat täydelliset, vain ääni puuttuu. Hinnin esine-etsintä sujuu myös moitteetta; esineet tulevat vauhdilla käteeni saakka.

6.5.2011

Pikkuisen on koko viikon rasittanut Moskovan keikka, mutta viimeyön 9 tunnin unet virkistivät kovasti. Elämä yhden koiran kanssa on aika erilaista... Toisaalta voi keskittyä huomioimaan vain Hinniä, mutta toisaalta koira myös koko ajan vaatii huomiota ja puuhaa ja toimintaa minulta. Treenaaminen metsälenkillä onnistuu nyt hyvin. Tosi kiva ottaa esineitä ja tottistella lenkin yhteydessä. Yhdestä tennispallosta on paljon viihdettä noutajatytölle .

Tiistaina sirottelin Ekon tuhkan pieneläintenhautausmaalla vanhaan hautaan, jossa lepäävät koiristani Simppa, Sergei, Aapo, Lippe ja nyt Ekokin. Hautausmaan vanha puoli on viihtyisä, metsäinen alue. Uudempi osa aluetta on puutonta hiekkakangasta, jonka villit lupiinit valloittavat joka kesä.

2.5.2011

Hupsis, siinä meni huhtikuu ja eletään vapun jälkeistä aikaa. Ja vappuhan menikin Moskovassa koiria testaten. Tarkemmin ottaen testasimme perjantain ja lauantain koiria ja sunnuntaina seurasimme paimennuksen soveltuvuustestiä.


Kuvan kokenut koira suoritti lampailla piilonkiertoja ohjaajan käskyjen mukaan "left", "right", tänne ja maahan käskyillä.

Ja tietenkin kävimme Punaisellatorilla, ikuista tulta katsomassa Kremlin luona jne... Moskovan liikenne sinällään oli kokemus - en suosittele... neljää kaistaa kahdeksaakymppiä vähintään ja kaistanvaihdot silleen hipaisten... huhhuh.

 
Kuva moskovalaiselta metroasemalta.

Koirista siellä sen verran, että kovin tavallisia olivat. Ei kannata asiakseen Venäjältä koiraa lähteä hakemaan tällä tuntumalla. Lähempää saa vähintään samanlaisia. Lisäksi seurasimme siinä sivussa suojelutreeniäkin - koiraa kiusattiin puremaan; härkittiin paljain käsin, niin että koira lopulta yritti purra ja sitten kehuttiin kovasti... niinpä... Joka tapauksessa on tosi hieno juttu, että luonneasioista ollaan kiinnostuneita; porukka oli oikeasti innostunutta ja istuivat paikalla koko testauksen ajan.