Toukokuu 2010

31.5.2010

Maanantai-ilta ja taipparitreenit takana. Ensikontakti kaniin tehty. Minua inhotti ensin, mutta kaniraukka olikin aika söpö - varmaan jonkun entinen lemmikki. Nyyh... Hinniä kani ei todellakaan inhottanut. Ensi tutustumisen jälkeen kanilla vedettiin se jälki. Ja parempikuntoinen pupetti jätettiin jäljen päähän. Noo, siis jäljellehän Hinni läksi, oikaisi mutkan suoraksi, teki pari nopeaa tarkentavaa pistoa sivusuunnassa, tempaisi kanin kitaansa ja toi sen minulle. Just joo, ihan niinkuin arvasin. Ei mitään jäljestämistä, hakutyöskentelyähän se oli tuoreessa hajuputkessa. Todella mielenkiintoista nähdä, mitä torstaina tapahtuu, kun jälki pitenee ja häviää näkyvistä. Luulenpa, että silloinkin nähdään mainio hakutyöskentely ja sitten kani tulee pois metsästä Hinnin kyydissä. Kyllä pitää homman olla geeneissä - geneettinen muisti - sitä sen täytyy olla.

30.5.2010

Sateinen sunnuntai. Käytiin Hinnin kanssa Joensuun näyttelyssä; tosin vain turistiluokan matkalla. Hinnistä juttu oli silti ihan jees.  Paljon kivoja ihmisiä ja tosi paljon sellaisia koiria, joita ei meidän kylällä näe. Ostin Hinnille omat pelastusliivit. Niitä tarvitaan sitten järvipelastusjutuissa, siellä kun kaikilla pitää olla liivit päällä.

29.5.2010

Lauantai-ilta. Pitipä kokeilla jälkeä niin, että vedin damia perässäni ja laitoin Hinnin yksin menemään jälkeä. No, joo. Siis menihän se, aivan älytöntä vauhtia hajutunnelissa sinkoillen ja toi sen daminkin minulle, mutta ei siinä jäljestämisestä ollut tietoakaan. Ilmavainulla se meni koko jäljen ja aivan liian kovaa. Nyt en treenaa tuolla tavalla yhtään ennen kuin näen sen kanijäljen. Huhhuh.

27.5.2010

No, nyt tuli Hinnille ensimmäinen liian vaikea asia eteen. Taipparitreeneissä tehtiin vedestä nouto niinkuin taippareissa tehdään, ammutaan ja heitetään lokki veneestä. Hinni ei mennyt lokille asti vaan kääntyi takaisin. Ohjaajien mielestä ongelma oli vene, mutta minusta ongelma oli ampuminen... Luulen, että pikkukoiran rohkeus ei kertakaikkiaan riittänyt uida niin hemmetin kauas, kun oli ammuttu ja tuotettu ihan uusi peloke. Uteliaisuus ajoi veteen hakemaan lokkia, mutta rohkeus loppuikin kesken uida kohti vierasta venettä lokin luo. Vene ei sinällään ollut paha; Hinni kiipesi sinne ilman ongelmia, mutta etäisyys ja pari vierasta elementtiä, oli pikkukoiralle liikaa. Rannalta heitetyt lokit Hinni haki hienosti. Sen ekan ilman ampumista heitetyn Hinni ui tosi nopeasti, polskimatta. Upea suoritus. Nyt sitten treenaamme ampumista ja noutoa ja veneilyä. Ja pitää saada uimamatkaakin lisää. Ja aikaakin on koko kesä! Mutta ensi viikolla on vuorossa vielä kanijälki, sekin on ihan uusi juttu, Hinnihän on ajanut vain ihmisen jälkeä.

24.5.2010

Maanantai ja Hinnillä taipparitreenit. Ohjelmassa vedestä nouto. Arvatkaa noutiko?? No, tietysti nouti. Kaikki ei kyllä menneet veteen, kun ranta oli jyrkkä suolammen ranta, mutta Hinni meni ja toi ensin pari damia ja sitten pari lokkia. Se toinen lokki oli tosi kaukana (siis ihan totta kauempana kuin Hinni ikinä on uinut). Iso mies heitti sen sinne voimiensa takaa ja lensihän se. Sinne sitä piti pienen tytön polskuttaa. Takaisin rantaan Hinni ui tasaisesti ja kauniisti lokin tasapainottaessa uintiasentoa. On se vaan hienoa treenata ihan uusia asioita, kun on koira, joka on mukana hommissa täysillä. Torstaina treenissä on sitten mukana vene, josta lokkeja heitetään. Ampuminen tehdään ensin maissa yhteissuorituksena. Mielenkiintoista.

23.5.2010

Sunnuntai-ilta. Elämässä on muuten muutakin kuin koirahommia... juu, eilen esimerkiksi kävin päiväseltään Helsingissä: ratikka-ajelulla. Niin, ihan oikein, ratikka-ajelulla. Tätini Kerttu, täytti 70-vuotta ja hän järjesti syntymäpäivänsä kunniaksi suvulle kolmen tunnin ratikka-ajelun Helsingissä Oli hieno juttu!! Tapasin vanhoja ja nuoria sukulaisia, joita kaikkia en varmaan ollut koskaan nähnyt. Tosi mukava juttu ja mahtava idea tuo kaupunkikierros.

Hinni osaa oikeesti uida. Tänäänkin kävimme lammella treenaamassa. Huomenna on taipparitreenit ja sittenpä näen miten nouto yhdistyy uimiseen - siis lokin nouto. Eko alkaa voida tosi paksusti. Nyt jo monena päivänä se on syönyt Hinnin eväät omiensa lisäksi. Ja penturuoka on tosiaankin ravitsevaa yhdeksän vuotiaalle... voi voi. Pitää varmaan kehitellä jokin ruokinta systeemi, mihin Eko ei pääse, mutta Hinni pääsee, silloin kun sille maistuu. Hinni on koko ajan vähän niuho ruokiensa suhteen. Kuivaa kuivamuonaa nakertaa kyllä, mutta kerta-annokset ovat liian pieniä. Turvotettuakin se syö joka päivä jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä parhaiten vasta yöllä - ellei Eko ole jo syönyt.

20.5.2010

Tänään kävimme rajavartioiston autohallilla treenaamassa vaikeita pintoja ja metalliportaita. Viimeviikolla tuli pakote väärällä ajoituksella ja Hinni teki ensin kieltäytymisen, joka aukesi sitten kyllä. Nyt en antanut taluttimen yhtään kiristyä ja homma pelitti hienosti. Hinni meni portaita ylös ja alas ongelmitta. Kävimme myös yksissä erittäin liukkaissa portaissa joissa poliisikoiriakin treenataan ja vaikeuksia on. Hinni meni nekin portaat empimättä, liukasteli aluksi, mutta löysi sitten tahdin ja pystyi kulkemaan hienosti! Olinpa taas tyytyväinen koiraani .

19.5.2010

Keskiviikko, kaunis ilta. Hinni kävi uimassa. Osasi uida neuvomatta!! Olen niin monelle koiristani joutunut pitämään uimakoulua, että tuntui huikean hienolta nähdä, miten Hinni läksi vain uimaan. Meillä oli tuuria, kun paikalla sattui olemaan toinenkin koiran uittaja. Spanieli, joka siellä oli keppiä noutamassa vedestä, oli vanha tuttumme omilta nurkiltamme. Koira on arka muita kohtaan ja huutaa kuivalla maalla jo kaukaa, mutta vedessä se oli kuin toinen koira. Ei sanonut Hinnillekään yhtään mitään, haki vain keppiä reippaasti uiden. Hinni katsoi ensin touhua ja sitten vain päätti lähteä hakemaan heitettyä keppiä. Onneksi Hinni ei kuitenkaan ottanut toisen keppiä, ui vain rinnalla rantaan asti. Siitäpä innostuin minäkin keppiä heittämään ja monta kertaa heitinkin... Se oli hauskaa ja märkää puuhaa....

17.5.2010

Maanantai- ilta ja taipparitreenit takana. Tänään harjoiteltiin varisten noutamista ruudusta. Yksi heitettiin ja sitten Hinni sai lähteä noutamaan. Hinni oli tosi rohkea ja itsevarma ja etsi linnut hienosti ruudusta. Ekaksi tietysti sen heitetyn ja sitten pari muuta. Enempää ei noin pieni koira kuulema hae. OK. Kyllä se olikin ihan hyvä niin. Siis muuta ongelmaa ei ollut kuin se tuttu juttu, että esinettä/varista pitää ensin esitellä muille ja vasta sitten minulle. No, sitten kun läksin poispäin, niin tokihan Hinni sitten toi variksen suoraan minulle. Liekö ollut pennun pienuutta, ettei Hinniä muut hajut häirinneet, mutta kaikillla muilla koirilla oli tosi paljon vaikeuksia riistan tuomisessa, haistelivat vain maata ja jättivät varikset paikoilleen.

Ensi viikolla kuulemma mennään veteen. Oli ihan pakko mennä rantaan testaamaan Hinniä. En uskaltanut heittää damia kauas, etten itse joudu uimaan. Laitoin damin hihnaan kiinni ja heitin sitä veteen. No menihän Hinni sinne, vaikka ranta oli vaikea pikkukoiralle. Suolammen reunat olivat jyrkät ja Hinni poutosi useasti veteen uiden muutamia vetoja. Minusta se riitti ihan hyvin ekaksi kerraksi. Hyvä mieli siitäkin .

16.5.2010

Kotona jälleen. Oli hienot treenipäivät. Eilen treenattiin Porvoossa kentällä, jonka voi sanoa olena kirkon varjossa, niin lähellä kirkkoa olimme joen rannassa.

Hinnin tottis ja ketteryys ovat vielä esiasteella. Nyt pystyn kuitenkin aloittamaan homman ja pikkuhiljaa rakentamaan osasia. Hallittavuus kaikkiaan tulee olemaan Hinnin kanssa haasteellista. Tyttösellä on sen verran omaa tahtoa mennä ja toimia... Ihana typsykkä, josta siellä Porvoon kirkon varjossa tuli mieleen Koiramäen Elsa korvarusetteineen...


Kuva: Ammi

Hinnin hakuhommia ei taida tarvitakaan laittaa tauolle, sillä aloitimme sille jo piilojen treenaamisen. Pressut ja erilaiset piilot onkin hyvä ottaa nyt mukaan treeneihin, kun ilmaisua ei ole.

Kuva:Ammi

Kiitokset vielä porukallemme ja erityisesti Ammi, sinulle, kun annoit kotisi käyttöömme. Minun autoni sai ajella n. 1200 km. Mahtoi pohjoisen autot ajella paljon enemmän...

Ekon kanssa tämä päivä menikin etsinnässä. Alueemme oli tosi raskas joenranta rämeikkö. Yli kolme tuntia tarvoimme rantaa löytämättä mitään. Toinen tarkastettava alueemme ei onneksi ollut yhtä hankalakulkuinen. Olemme silti kumpikin aivan rättiväsyneitä hellepäivän päätteeksi.

14.5.2010

Keskiviikkona olimme taipparitreeneissä ja varikset tuli metsästä hienosti. Hinni ei ollut tuonut variksia aikaisemmin ruudusta, mutta nyt tuli kokeiltua sekin. Esine-etsinnän tapaan variksetkin tuli raahaten tai kauniisti supussa minulle asti. Tosi mielenkiintoista.

Nyt, perjantaina, olemme Sipoossa treenaamassa pelastuskoiria. Hinni on hyvä. Voi että on ilo treenata koiraa, joka tekee hommat sata lasissa ja koko sydämestään. Olen nauttinut treeneistä, ihanasta Suomen suvesta ja ruoasta, jota joukkueemme jäsenet nytkin ovat valmistamassa. Nuuh... grillataan...

Siis olen päässyt mukaan valioporukkaan, jäsenemme ovat ympäri Suomea ja treenaamme koiria yhteisillä tapaamisilla eri puolilla Suomea ja välillä vähän kauempanakin.

11.5.2010

Tänään olin Hinnin kanssa pentukurssilla. Pidän itse teoriaosuuden ja harvoin viitsin mennä koirani kanssa mukaan kurssille, mutta nytpä innostuin, kun en ole Hinnin kanssa koulutuskentällä juurikaan käynyt. Siellä oli mukana myös kaksi mustaa noutajapoikaa. Ne oli ihania ja tottelevaisia ja kaikkea muutakin hyvää, kauniitakin ne olivat... mutta kun ne minusta näyttivät pieniltä, hassuilta pors...ta. Varmasti Hinni näytti niistä ihmisistä sakemannin vartalolla varustetulta saksanseisojalta. Hinni oli nimittäin ihan saman kokoinen ja mallinen kuin kuukautta nuorempi, musta, sakemannin urospentu. Niiiin, vaikka Hinni minusta onkin maailman kaunein noutaja, saattaa se näyttelytuomari olla eri mieltä... asia alkaa pikkuhiljaa kirkastua minullekin. Mutta Hinni on hieno ja taitava ja tosi reipas pelastuskoira-aihio .

10.5.2010

Superhieno leiriviikonloppu takana. Eilen sammuin niin aikaisin, etten ehtinyt kirjoittaa mitään. Viikonlopun treenit siis meni erinomaisesti, mutta kuten itsekin olen kirjoittanut, ennusti kouluttajammekin, että Hinnin kanssa saattaa tulla vielä hallittavuusongelmia; niin itsenäisesti ja rohkeasti se hommia tekee. Ensi viikonloppuna olemme taas hakuleirillä, mutta sen jälkeen menee haku tauolle ja otamme pelkästään jälkeä. Näin ajattelen ainakin nyt. Tottistreenit alkavat myös tavoitteellisesti. Nyt minun on pakko ryhdistäytyä ja tehdä myös vähemmän kiinnostavasta aiheesta kiinnostava, muuten homma ei etene.

8.5.2010

Olemme Hinnin kanssa hakuleirillä. Meidän ryhmämme kouluttaja on Tiina Ridvall. Hinni on pienin ja nuorin koirista, mutta eipä tarvitse hävetä. Kyllä se on hyvä, eikä vain minun mielestäni, eikä ikään suhteutettuna, Hinni on vain niin taitava. Henkilöhaku sujuu mainiosti ja esineetkin tulee käteen. Seuraavaksi meillä tulee olemaan iso haaste hallittavuus, silla Hinni on nyt jo tosi rohkea tekemään omia ratkaisujaan eikä aina kuuntele minua. Onneksi luoksetulo pillillä onnistuu, mutta aina neiti ei haluaisi antautua kytkettäväksi... esimerkiksi hakualueelta poistuminen on paljon hankalampaa kuin sinne meno.

6.5.2010

Taipparitreenit. Ihmettelen vaan, miten innokkaita pitää noutajaihmisten olla, että taaskin oli ainakin neljä vetäjää taipparitreeneissä. Siis ihan alkajillekin riittää vetäjiä, vaikka eivät varmaan omille koirilleen tarvitse näitä treenejä. On se hienoo!! Me saatiin Hinnin kanssa harjoitella ekana, kun minulla oli kokous menossa toisaalla. Ensin Hinni kantoi varista ja sitten noudettiin dameja. Voi, minun pieni Hinnini oli taitava. Damit tuli suoraan minulle. Kun olisi sitä malttia pysyä paikallaan... mutta, meilläpä on aikaa koko kesä treenata vaikka mitä. Kun ikää on riittävästi, on Hinnillä jo malttiakin; nyt vain tehdään kivoja treenejä.

3.5.2010

Kädet haisee edelleen harakalle. Hinni sai siivet - harakan siivet. Kiinnitin ne damille. Tämän illan taipparitreenissä Hinni kantoi varista. Lokki oli valtavan suuri lintu. Siis ihan totta; puolen Hinnin kokoinen. Eihän Hinni sitä kantanut, yritti raukka jalasta vetää. Hyvin treeni siis meni. Me saatiin sen hajalle purrun harakan siivet (ei Hinnin pureman, vaan niiden vallattomien poikien) - siis siivet saatiin kotiin tuomisiksi ja ohje teipata ne damin ympärille. No, sitä sitten ihmettelin ja kasvattajallekin tekstiviestiä lähetin. Lopulta tein pikaratkaisun ja laitoin siivet damin päälle erkkarilla kahdesta kohti ympäri teipaten. Ainakin se kelpasi Hinnille hyvin. Tähän pitää nyt saada kuva siivekkäästä damista, sitä ei muuten tajua kukaan muu kuin noutajaihminen.

Siis, siivekäs dami. Ja olisi pitänyt vetää siivet kiinni ilmastointiteipillä; nyt ne on erkkarilla teipattu. Tällä suoritamme esineen kantoa ja noutoa .

2.5.2010

Vapun jälkeenkin on elämää. Aamulla olimme isossa metsässä ja aurinko paistoi todella kauniisti. Jo aamupäivällä alkoi kuitenkin sataa ja sade jatkuu edelleen. Klo 16 olisi peko treenit maastossa - mehän mennään, vaikka katto tuntuu saavan painepesurin tapaan huuhtelua parhaillankin. Hinnin kanssa olen nyt koettanut saada pikkuisen lisää malttia hakutilanteisiin, mutta ei. Mitä tahansa tehtävää onkin, olisi Hinnin pitänyt jo päästä ... hän kyllä...  siis intoa on sata kertaa enemmän kuin järkeä. Tosin ikääkin on vain vajaat 5kk. Hupaisa missukka.

Illan peko-treeni meni hienosti. Sade lakkasi sopivasti ennen treeniä. Henkilöetsinnässä Hinni teki loistavia pistoja ja paikansi ukot hienolla työskentelyllä. Yksi tyhjä pistokin tuli vahingossa, kun Hinniäinen teki liian pitkän piston ukon ympäri. Kun ukosta oli muistikuva, läksi Hinni ilman muuta uudelle pistolle samalla innolla. Kyllä on mukava nähdä, miten pieni koira voi olla innokas työn teossa. Ajettiin me vielä pieni jälkikin. Sen Hinni erottaa hakutyöskentelystä ihan selvästi. Panta ja liina ovat jälkivarusteet ja silloin mennään nenä maassa.