Syyskuu 2012

17.9.2012 Viikko arjen aherruksessa. Hinnin kanssa normaalit hakutreenit menneet kivasti; liikaa intoa juosta ja haukkuilmaisu on löytänyt hyvän rytmin ja varmuuden. Tottis junnaa vähän paikoillaan. Vaatisi joko ihan uusia ideoita treeneihin tai tehokuuria tiukkana treeninä. Kun en ole kisoihin menossa näillä näkymin, niin en ole tehnyt kumpaakaan. Myöhäsyksyn pk-kisoihin tosin ehtisi vielä mukaan... Luonnetestiin olen Hinnin ilmoittanut - mielenkiintoista.

10.9.2012 Pitkä viikonloppu Valamon luostarissa opiskelemassa Armenialaisten pyhien kuvien tulkintaa. Hinni oli tarhalla. Valamo on rauhallinen paikka näin pahimman turistikauden jälkeen.


Luostarin pääkirkko aamuauringon valossa.


Kuusikuja kohti luostarin pihaa kurssihotellilta päin.


Luostarin kissa. Toinen kissoista oli punamustavalkoinen.

2.9.2012 Viikonloppu pelastuskoiraleirillä Loma-Kitsassa ja Öllölän takamaastoissa. Kylmillään olevassa Korpiselkätalossakin treenattiin rakennusetsintää. Valmentajanamme leirillä oli tietysti Keijo Rautanen.

Lauantaina, aamupäivästä, "kokeneemmat" koiramme nostivat jälkiä tien vieruksista; niin Hinnikin. Etsittävänne oli tasapainohäiriöistä kärsivä mies, joka oli poistunut kotoaan perheriidan jälkeen. Jokainen harjoitukseen olallistunut koirakko sai tunnistehajun pussissa. Oli mies sopivasti repinyt asetrasselia vanhoista paidoistaan...

Käytössämme olleella alueella liikkuu tunnetusti paljon karhuja. Yksi oli ammuttu edellisenä iltana ihan lähipellon kulmalla. No, Hinnikin nosti karhun jäljen. Enhän minä sitä tiennyt, mutta Keijo tiesi. Hinni tuli pois jäljeltä pienen kierroksen jälkeen ja minusta se näytti ihan siltä, ettei se ole töissä ollenkaan. Tarjosin uudelleen hajutunnistetta ja käskytin uudelleen tienvarsitarkastukseen, joka Hinni läksikin hyvin tekemään. Myöhemmin sain kuulla toimineeni ihan oikein; koira oli hämmentynyt erikoisesta hajusta ja palasi siksi hämillään takaisin tielle, sai vahvisteen ja pystyi jatkamaan työtä. Moukan tuurilla meni hyvin, enkä esimerkiksi moittinut koiraani. Kuinka ollakaan Hinni merkkasi jäljen sähkölinjan alta, mutta ei lähtenyt ajamaan sitä, vaan yritti toiselle puolelle tietä. Tarkastimme tienpätkän loppuun ja palasimme merkkaukseen. Ennen kuin ehdimme pyytää lupaa mennä rajatun alueen ulkopuolelle, Hinni ehti karata pienen matkan verran haluamaansa suuntaan ja toi sieltä palan "asetrasselia". Siis, Hinni ei lähtenyt takajäljelle, vaan tiesi jäljen oikean suunnan.


Kuvat Tuija Lehtonen

Saimme etsinnän johdolta luvan tarkistaa jälkeä eteenpäin. Jälki suuntautui vahvasti kadonneen henkilön kotitaloa kohti. Soinen maasto teki minulle tepposen; kaunis, kuivan näköinen sammal-alusta imaisi minut polvia myöten suohon.  Onneksi vieressä oli risuja ja oksia, niin että sain kenkäni kuiville - inhottava tunne, kun suo imaisee jalat jumiin.

Jälki vei meidät pihapiiriin, jonka tarkastuksen yhteydessä oli Tuija kaivanut kameran esiin. Etsittävä henkilö oli mennyt koirankoppiin emäntäänsä piiloon...

 

Lauantaina, illalla, tehtiin pimeän ajan harjoitus joukkuekisaan menevälle porukalle Korpiselkätalolle ja ympäristömaastoon. Talo on kolmikerroksinen hirsirakennus, jossa on laaja vesivahinko maanpäälisessä kellarikerroksessa. Vahingon ilmaannuttua on lattiat kyllä avattu, mutta sitten talo on seissyt täysin koskemattomassa kunnossa kolme vuotta ilman sähköjä. Tarjoilupöydissä on sokerit valmiina astioissa. Keittiön pakastimet on pilaantunutta ruokaa täynnä... Baaritiskillä odottaa grokilasirivistöt asiakkaita... Hyviä piiloja oli esimerkiksi seisovan pöydän alla, pitkien liinojen takana ym, ym... Tänään, iltapäivällä, pääsimme kaikki treenaamaan samaan rakennukseen.

Nyt on pakko lisätä, että olipa todella harjoituksentäyteinen viikonloppu. Aamusta iltaan treenattiin. Vain kaikkein aloittelijammat koirat tekivät vähemmän, mutta niidenkin ohjaajat olivat koko ajan hommissa. Hieno viikonloppu!