Heinäkuu 2010

30.7.2010

Perjantai. Palasin kotiin töistä, avasin oven ja huusin lujaa. Nyt se kolmaskin matto oli solmussa ja revittynä. Lisäksi lattialla oli kolmet saunan lauteilta, turvasta, haetut kengät. Per....! Hinni tiesi tehneensä väärin, häipyi naapuriin. Eko esitti surkeaa omassa huoneessaan - tuskin se oli yllyttänyt Hinniä töllön töille. Määrätietoista tuhoamista; kengätkin oli tuotu saunasta pareittain. Ja ne oli varmasti siellä, koska umpikenkiä en ole käyttänyt viime aikoina. On ollut missukalla päivä aikaa puuhata ja etsiä hommia. Kylläpä saisi helteet loppua, että pääsisi kunnolla rasittamaan pikkuneidin päätä, ettei tarvitsisi sen itse miettiä tekemisiä.

29.7.2010

Torstai. Nyt ehdin kirjoittamaan - illan jälkitreeni peruttiin kuumuuden takia. Tiistaina kävin koirieni kanssa raunioradalla totuttamassa Hinniä erilaisilla pinnoilla liikkumiseen. Hyvinhän se siellä koikkelehti; oli jopa hämmästyttävän maltillinen. Tuli kyllä niin edesmennyt Aapo -terrierini mieleen, kun yritin saada Hinnin ohjatusti kiipeämään puomia pitkin ylös. Hinnin vastaus oli heti "en tule, en varmasti, nyt yrität teettää jotain..." No, minäpä menin itse ja annoin Hinnin katsella maasta käsin miten itse kiipeilin. Eihän se malttanut kauan katsella, kun kiipesi perässä ylös. On niin periaatteellista kieltäytymistä, että tästä voi tulla vielä hauskaa... Niin se oli Aapokin huijattava hommiin, pakolla ei tehnyt yhtään mitään - istui vain ja tuijotti silmiin... mutta oli niin hyvä koira! Hinnikin on.

Joo, on se hyvä, vaikka olikin päivän aikana purkanut eteisen käytävämaton roskiskuntoon. Sehän olikin vanha ja kulunut matto, niinkuin oli se jo aiemmin syötykin. Nyt laitoin kolmannen vanhan ja kuluneen... se häräntalja meni myös poistoon, kun siihen oli pissailtu... Toisaalta, on aika kiva välillä saada uusia mattojakin.

26.7.2010

Maanantai-ilta. Viikonloppuna kävin katsomassa vepe-kisoja (vesipelastus). Kyllä laji näyttää siltä, että Hinni pääsee harrastamaan sitä. Ensi kesän aloittelevien ryhmään siis menemme mukaan. Mukava oli, kun Hinniä kysyttiin jo nyt mukaan, kun kuulemma ryhmään voisi mahtua näin loppukaudesta...

Sunnuntai-iltana olin molempien kanssa peko-treeneissä. Otin henkilöhakua. Hinnille aloitellaan haukkutreeniä jo, mutta pääpaino on pistotyöskentelyssä. Eko sai tehdä oman pikku etsinnän. On se niin innoissaan ja itseään täynnä, kun saa tehdä hommia.

Tämän illan olenkin sitten etsinyt kadonneita puhelinnumeroita. Teki uusi Nokialainen sellaisen tempun, ettei jäänyt mitään osoitekirjaan... kone meni vaihtoon. Yllättävän hyvin numeroita löytyi tekstiviesteistä. Ne oli sentään vanhassa puhelimessa tallella. Hirveä homma vain.

23.7.2010

Onneksi on perjantai-iltapäivä. Jos en kohta lähde kotiin, lähtevät leuat sijoiltaan... varmaan on ukkosta ilmassa, kun niin väsyttää...

Eilen illalla kävin Hinnin kanssa pitkästä aikaa yleisissä jälkitreeneissä. Siellä oli aikas iso aloittelevien ryhmä koolla ja otin siitä osan hoiviini ja teimme hyvät treenit kaikille koirille. Pienin mukana olijoista oli 17 viikkoinen sakemannityttö ja vanhin taisi olla 11 kuinen. Kaikki siis hyvin nuoria. Olipa mukava huomata, miten innolla ohjaajat ottivat vastaan neuvoja. Noin hyvät koirat ja innokkaat ohjaajat saavat vielä paljon aikaiseksi tämän kauden aikana. Hinnille tehtiin vieraan tekemä, maustamaton jälki, jonne laitettiin esineiksi makkarapurkit. Ensimmäinen 100 metriä oli järkyttävää siksakkia jäljen molemmin puolin. Vasta sitten jäljestäminen rauhoittui ja nenä pysyi tasan jäljellä.

22.7.2010

Torstai. Työviikko. Kyllä työrytmin saaminen on loman jälkeen tuskaista.

Koirien kanssa puuhaaminen on ollut varsin pienimuotoista. Tiistaina kävi henkieläinlääkärimme hoitamassa Ekon kynnet ja rokotukset kuntoon. Katsoi samalla molempien silmät, kun on ollut rähmimistä. Kumpikaan ei tarvitse hoitoa tässä vaiheessa. Hinnillä oli pari helmiäisrakkulaa luomessa, mutta kun silmät ei yhtään punoita, saavat olla siellä rauhassa. Olen ilmoittanut Hinnin ensi kesän vepe -alkeiskurssille . Hinni vois päästä olympiavalmennettaviin, jos koirilla olisi omat kisat. Se ui kyllä todella lujaa; voisi sanoa, että hartiatyöskentely on varsin miehekästä.

18.7.2010

Sunnuntai. Torstaina näin Hinnin enon, Pikin, treenissä. Hyvin löytyi kätketyt huumeet ihmisjoukosta. Kelpo koira Piki on ja ihan labbiksen näköinenkin, tilava runko ja leveä pää... .

Perjantaina meillä kävi isotätiään tapaamassa Aarne 11 kk. Hinnin kimeämpi haukku ei ollut Aarnesta yhtään paha, mutta Ekon haukahdukset olivat karmeita. Hyvin Aarne pystyi pelon aiheuttajan selvittämään, joten tuskin siitä mitään traumaa lapsukaiselle tuli. Oli muuten pienellä pojalla hyvät ruokahalut; purkki ruokaa ja banaani samalla kerralla .

Lauantaina kävimme taas Ekon kanssa vesillä etsintähommissa.  Henkilö pääsi itse omin avuin kotiin; oli eksynyt, polttoaine loppunut, mutta onnekkaasti oli airot mukana ja sai soudettua rantaan.

Hinnin kanssa olemme nyt useampana päivänä treenanneet jälkeä pihanurmikolla. Alkujäljellä on edelleen liikaa intoa ja kun jarrutan ja estän liian vauhdikkaan etenemisen, saattaa Hinni alkaa pyöriä itsensä ympäri ihan vain purkaakseen intoaan. Ehkä aika ja ikä auttavat tässä asiassa ja lisätreenit tietysti.

Tänään söimme metsässä ensimmäiset mustikat - tai koirat söivät, koska ensimmäisten maistiaisten jälkeen käteni olivat niin kuolaiset, etten itse viitsinytkään enää syödä niillä. Hinnin ihastus mustikoihin oli selvä; en kerinnyt laskea kättä takaisin varpuihin, kun märkä kuono oli jo kämmenessä kiinni.


Kaunis Hinni 7kk.

14.7.2010

Hinni 7 kk , tosi coolia. Juoksuajasta ei tietoa, luotan Ekon tarkastukseen tässä asiassa. Hinni saakin tänään oman sadon mansikoita syödäkseen.

Löysin tuossa komerostani mukavat, vanhat kengät, jotka oli aavistuksen ahtaat lestiltään. Tungin kengät täyteen kostutettua sanomalehteä ja laitoin aurinkoon kuivumaan. Toiveena, että nahkaiset kengät venyisivät hieman. Joo, Hinnistä sanomalehti oli mukavaa askartelumateriaalia ja ennen kuin kerkesin huomata asian, oli lehdet poistettu kengistä ja revitty pihalle.

13.7.2010

Aamulla Hinni ajoi ns. peltojäljen pihanurmella, kuivalla ja kuumalla. Ajoi erittäin tarkasti. Yllätyin menoa suuresti, mutta varmaan vaativa keli ei houkuttanut harhailemaan jäljeltä, joka oli makkaralla maustettu. Myöhään iltapäivällä menin katsomaan Poksin vepe- treenejä ja sehän vaikutti mielenkiintoiselta. Pääsin itse soutamaan kumivenettä ja seuraamaan treenaamista ihan konkreettisesti. No, pitihän Hinnilläkin katsoa se, lähteekö uimaan kumiveneestä; tottakai Hinni läksi. Ja sitä uimista - sitä ei voi olla ihailematta!! Neljä pientä ropelia jauhaa vettä tarmokkaasti ja nopeus nousee huimaksi. Varsinkin dameja noutaessa meno on hirmuinen. Vepe tuntui siis tosi hauskalta; oliskohan tottiskin yhtä kivaa, jos se sujuisi yhtä hyvin...

12.7.2010

Viikonloppu menikin vesillä. Olimme Ekon kanssa vesistöetsinnässä ja taidamme päästä vesille tänäänkin. Hinni on saanut olla Mini -ystävänsä luona hoidossa. Kyllä on koirille (ja minullekin) uni maistanut helteisten toimintapäivien jälkeen. Vinkiksi vesille, että kannattaa suojata päänsä auringolta ja juoda riittävästi.

9.7.2010

Viimeyönä heräsin kolmen aikaan harakanpoikien hirmuiseen möykkään takapihallani. Piti nousta katsomaan; mansikkasadostako siellä tapellaan. Harakanpojat yrittivät saada pahvikissani pois paikalta ärsyttämällä huudoillaan ja hyppimällä aidanpäällä. Onneksi kissat pitivät asemansa ja minä kävin ajamassa harakat pois. Aamulla söin itse mansikkani .

8.7.2010

Torstai. Uusia mansikoita kypsyy pahvikissojen vartioimina ja huomenna toivon jo saavani oman sadon ekan mansikan. Lämpöä on yli 30 astetta ja suomalainen kesä hymyilee. Koirat makaavat sisällä tai pihan varjoissa. Sisällä onkin ihanan viileää, kun ilmastointilaite viilentää mukavasti. 23 astetta tuntuu tosi raikkaalta, kun menee sisälle auringonpaisteesta. Kävi tuossa mielessä, kolmatta kertaa suihkussa käydessäni, että juomavettä siinä loruutan... tarttis varmaan miettiä veden käyttöä, ihan ekologisen jalanjälkensäkin takia.

Hinnin kanssa olen ottanut vähän tottista. Aika kivasti alkaa jo olla mukaana treenissä. Nyt Hinnillä on selvästi käynyt oivallus siitä, että tottiksessakin ollaan tekemässä jotain yhdessä, eikä hänelle tehdä mitään... pikkukoiran aivoitukset ovat joskus vähän erikoisia, mutta nyt alamme olla samalla aaltopituudella tottisasioissa.

Hinnin "mörköikä" näyttäisi keskittyvän ääniherkkyyteen. Hinni toimii nimittäin erittäin herkkänä hälyttimenä pihalta kuuluville äänille. Eko ei enää oikein jaksaisi hypätä joka hälytykseen, mutta pakkohan se on... ja todeta sitten, että ei taaskaan mitään todellista...

5.7.2010

Voi itku. Joku oli kerinnyt syödä sen minun mansikkani. Eilen illalla katsoin viimeksi sitä, että aamulla syön sen. Ja nyt, kun menin hakemaan sitä, ei ollut yhtään punaista marjaa. Harakanpojat ovat varmaan ne vieneet. Seuraavaksi askartelen pahvista kissan ja laitan sen linnunpelottimeksi. Nyt söivät viimeiset marjansa .

Ja tässä se kissa on:

3.7.2010

Lauantai ja jo kaksi viikkoa lomaa kulunut nopeasti. Lämpimiä päiviä ja ukkossateita on mahtunut hyvin lomapäiviin. Ohessa kuva pihani kukkaloistosta... hehehe... ei minulla muita kukkia olekaan ... Huomaa myös melkein kypsä mansikka!!

Ja toisaalta olen ahertanut myös maalaamalla kesäkalusteista keinut. Kuvassa näkyvät hienot, valkoiset keinut koirieni kanssa. Huomaa, että koirat eivät olekaan seepraraidalliset, kuten pelkäsin maalihommia aloittaessani. Nähtävästi maali oli sen verran pahan hajuista, että koirat eivät viihtyneet maalauspaikalla - oli kyllä hirveän kuumakin.

Retorinen kysymys: Mistä tietää, että vanha koira voi hyvin? No, esimerkiksi siitä, että kun heität narupalloja nuoremmalle, niin vanha koiraa ryntäilee pallon perään kuin nuori varsa... tai melkein silleen. Nuorempana pallot olivat sellainen EVVK -juttu, mutta nyt niiden perään voi juosta, kun olo tuntuu hyvältä .

2.7.2010

Eilen torstaina olin Hinnin kanssa järvipelastajien mukana treenaamassa Pyhäselällä. Hinniäinen oli aluksilla kuin kotonaan, mutta varmasti sitä jännitti, kun mukana oli myös isoja uroksia; pari saksanpaimenkoiraa ja pari flättiä. Nyt Hinni pääsi treenaamaan myös pienemmällä kumialuksella, Tuiskalla. Siirtymiset aluksesta toiseen vettenpäällä sujuivat myös hyvin. Samoin uimaan lähtö kumiponttoonin päältä ja ison Pyörre aluksen takakannelta sujuivat hyvin. Ylhäältä etukannelta en uskaltanut hyppäyttää. Aluksiin nouseminen vedestä on kevyen koiran kanssa helppoa. Vähän kun liivin kahvasta nostaa, niin siinä jo on aluksessa pikku Hinni. Nyt olen Hinnin kanssa saavuttanut järvitreeneissä sen tason, mihin Hinnin osalta tässä vaiheessa voidaan edetä. Hakutyöskentely ja ilmaisu pitää nyt saada maissa kuntoon ja vasta sitten homma voi edetä järvellä. Puolivuotiaaksi koiraksi Hinni on ollut tosi reipas. (Poseerauskuvia Hinni -sivulla "Hinni ja vene")